Kahdeksan pohjukan nyörit
Keskiajan käsikirjoituksissa on kaksi erilaista kahdeksan pohjukan nyöriä, “A Lace Bend Round” ja “A Lace Chain Broad”. Niissä on sama lähtöasema, mutta eri kaava pohjukoiden vaihdolle. Joistakin kulmista ne näyttävätkin ihan samoilta, mutta tarkemmin katsottuna A Lace Chain Broadiin muodostuu V-kuvio ja langat asettuvat myös vähän eri tavalla.
Kuvat vähän hämäävät, ne ovat itse asiassa samasta nyöristä, jossa muutin pohjukoiden vaihtojärjestystä kesken nyörin. Molemmat on pohjukat vaihdettu samalla tavalla ja nyörit on isketty yhtä tiukkaan, vaikka vasemmanpuoleinen näyttää vähän löysemmältä.
Pitkittäisraidalliset nyörit
Pitkittäisraidallisen pyöreähkön nyörin saa aikaiseksi useammalla eri tavalla. Tässä kuvassa on ylinnä viiden pohjukan Lace Baston (tehdään kaksivärisillä pohjukoilla), Merisalon neljän pohjukan nauha 167 ja Merisalon neljän pohjukan nauha 168. Kaikissa on käytetty samaa lankaa ja ne on isketty suunnilleen yhtä tiukkaan.
Tiukka ja löysä
Tiukkaan iskemällä nauhan tekeminen vie pidemmän aikaa, mutta toistaalta nauhasta tulee hyvin kestävä. Löyhemmin isketty nauha voi kuitenkin olla taipuisampi, mikä voi joissakin tilanteissa olla etu. Joskus iskemisellä on merkitystä nauhan ulkonäköön.
Alla olevassa kuvassa on Merisalon nyörit 171 ja 170, jotka tehdään samalla kaaviolla, toisessa on vain yksi väri enemmän. Iskin nyörin 170 tavallisen tiukkaan, mutta en pitänyt siitä, että siihen tuli keskelle selvä ura. Joten pyrin tietoisesti iskemään vähän lempeämmin, kun tein kolmivärisen nyörin 171 – ja ura käytännössä häipyi. Lanka on molemmissa samaa, ero rakenteessa ja leveydessä tulee kokonaan iskemisen terävyydestä.
A Broad Lace of 5 Loops on yksi suosikeistani, koska se on hyvin nopea tehdä. Minulla on kuitenkin tapana iskeä se turhan tiukkaan, jolloin se alkaa vetäytyä kasaan eikä ole enää litteä. Alla olevassa kuvassa punavalkoinen nauha oli ensin isketty aivan liian tiukkaan (vasen reuna) ja sitten tietoisesti pyritty löysempään nauhaan. Siitä huolimatta se on vieläkin paljon kireämpi kuin vuosia sitten tehty vihreä nauha, jossa nauhan rakenne tulee paljon paremmin esiin. Lanka on kaikissa samaa, kokoero tulee vain iskemisestä.
Oikea ja nurja
Usein alapuoli paljastaa varsinkin litteissä nauhoissa, että kyseessä on iskunauha eikä esimerkiksi palmikko tai solmittu nauha. On nauhoja, jotka ovat lähes samanlaisia molemmilta puolilta kuiten A Grene Dorge, mutta varsinkin monivärisissä nauhoissa voi alapuoli yllättää.
A Broad Lace of 5 Loops näyttää päältä vähän siltä, kuin se olisi palmikoitu. Jos malliin laittaa yhden erivärisen langan, se näyttää pohjukan reitin nauhassa ja näyttää edelleen palmikoidulta. Mutta kun nauhan kääntää ympäri, onkin se kuin neulepintaa.
Kaksivärisillä pohjukoilla tehdyt viiden pohjukan nauhat, A Broad Lace ja The Rosemary Breed, näyttävät aivan erilaisilta alapuolelta. Kuvassa kummankin päällipuoli ja alapuoli.
Nuolikuvioista nauhaa voisi päällipuolelta katsottuna luulla solmeilluksi, mutta alapuoli kertoo, että siitä ei voi olla kyse.
Sama rakenne, eri määrä pohjukoita
A Thin Lace of 5 Loops ja A Broad Lace of 7 Loops ovat rakenteellisesti samanlaisia, mutta pohjukkamäärä on eri, kuten nimistäkin näkyy. Kuvassa vihreä nauha on tehty viidellä pohjukalla, sininen seitsemällä. Lanka on molemmissa samaa laatua.
Yksivärinen ja kaksivärinen
Useista nauhoista on olemassa yksivärinen ja kaksivärinen versio, kuten esimerkiksi A Round Lace of 5 Loops ja A Lace Baston. Nuo kaksi poimitaankin tasan samalla tavalla, mutta joskus poiminta on vähän erilainen, kuten A Broad Lace of 7 Loops ja A Broad Lace Party osoittavat. Ne ovat rakenteeltaan muuten samanlaiset, mutta keskiviivan muodostava pohjukka on yksivärisessä kierretty kerran ja kaksivärisessä kaksi kertaa, joten nauhan keskikohta on aavistuksen erilainen.
Erilaisia lankoja
Iskunauhojen lankavalintaa rajoittaa langan vedonkestävyys: langan täytyy kestää toistuva iskeminen. Jos langan saa poikki helposti käsin vetämällä, se ei luultavasti sovellu iskunauhaan. Sen sijaan kierteisyys ei ole tärkeää ja löysäkierteinen lanka voi jopa olla kauniimpi. Testi- ja opetuskäytössä käytän Novita Tennesseetä, mutta sitä ei myydä enää, joten olen alkanut täydentää iskulankavarastoa vastaavan paksuisilla puuvillabambulangoilla ja ihanan kiiltävällä merseroidulla egyptiläisellä puuvillalla (jolla oli kyllä sitten myös luksusluokan hintalappu). Esimerkiksi Hjertegarnin Blend Bamboo toimii hyvin ja parilla erivärisellä kerällä pääsee jo pitkälle. Merisalo käyttää kirjassaan (villaista) karstalankaa, mutta ohuehko polyamidivahvistettu sukkalanka toimii myös hyvin, esimerkiksi vaikka Novita Nalle. Ohuempia nauhoja olen tehnyt nurkkiin kertyneillä halvoilla muliinilangoilla, joita en kelpuuta kirjontaan. Ihanin nauha tulee löyhäkierteisestä silkistä tai moninkertaisesta filamenttisilkistä, mutta ne ovat turhan kalliita kokeiluihin.
On myös hauska kokeilla erilaisia erikoislankoja, lopputulos voi yllättää.
“Karvamato” on luultavasti viskoosia ja isketty varsin löysään. Sitä tekisi mieli pitää kädessä ja hipeltää koko ajan. Jos joskus löydän hapsulankakeräni, teen näitä lapsille, jotka haluavat oman Tanhupallon karvamadon.
Voit auttaa minua iskunauhasivujen kehittämisessä täyttämällä palautekaavakkeen. Voit vastata anonyymisti, kaavakkeessa ei kysytä henkilötietoja.
Leikkiä langalla - Playing with yarn 