Iskunauhan perusteet

Tarvikkeet

Tarvitset iskunauhaa varten lankaa, sakset, narua tai nyöriä loimen kiinnittämiseen sekä kiintopisteen, johon voit kiinnittää nauhaloimen. Itse käytän kotona (seinään pultattua) kirjahyllyä tai ovenkahvaa, mutta myös esimerkiksi pöydänjalka tai tuolin selkänoja toimivat (varsinkin, jos joku istuu tuolissa niin, että se ei pääse liikkumaan). Notkeimmat voivat kiinnittää nauhaloimen myös jalkateränsä ympärille tai isovarpaaseen. Paras kiintopiste on noin vyötärön korkeudella tai vähän alempana.

Tarvikkeet kahdeksan pohjukan nyörin loimeen; nauhassa on neljä keltaista ja neljä vaaleansinistä pohjukkaa, paksumpaa pinkkiä nyörinpätkää käytetään loimen kiinnittämiseen.

Lanka

Keskiajalla nauhoihin käytettiin silkkilankaa, kun taas Viivi Merisalon kirjan Nauhoja iskunauhat ovat villaa ja pellavaa, mutta mikä tahansa sileä ja vedonkestävä lanka toimii. Itse harjoittelen mieluiten neulomiseen tarkoitetulla puuvilla- tai puuvillabambulangalla, joka on suhteellisen sormiystävällistä. Jos haluat käyttää villalankaa, polyamidilla vahvistettu tavallinen sukkalanka toimii ihan kohtalaisesti.

Langan määrä riippuu nauhamallista ja vaihtelee välillä 3-8. Jokaisessa ohjeessa sanotaan, montako ja minkävärisiä lankoja tarvitaan. Yksin palmikoitaessa 100-150 cm on hyvä yksittäisen langan pituus. Lapsia ohjeistan usein ottamaan “sylillisen” eli venyttämään kädet sivuille ja ottamaan sen mittaisen langan, mutta vähän lyhyempi voi olla parempi. Uutta mallia testatessa voi 80 senttiäkin riittää, ei tarvitse kurkotella niin pitkälle.

Langan menekki vaihtelee vähän pohjukoiden määrän ja nauhamallin mukaan ja lisäksi solmuihin menee lyhyessä nauhassa suhteessa enemmän lankaa. Malleihin ja opetukseen käyttämäni langat on pätkitty 90 sentin pituisiksi ja jos teen nauhan mahdollisimman loppuun ja sitten siistin päät solmuilla, on itse nauhan osuuden pituus reilu 20 senttiä (esimerkiksi Merisalon nauhasta 170 tuli kahteen kertaan 22 cm). Eli kun aloitin 90 sentin langalla, niin kahtia taitettuna se on 45 cm. Otin seitsemän taitettua lankaa ja tein niiden alapäähän solmun, joka söi ehkä 5 cm, jolloin valmiiden pohjukoiden pituus on 40 cm ja valmista tuli tosiaan 22 cm. Ohuemmalla langalla solmut vievät vähän vähemmän pituudesta, käyttämäni Novita Tennessee on suhteellisen paksua.

Loimen valmisteleminen

Iskunauha tehdään pohjukoilla eli lankalenkeillä. Tätä varten jokainen nauhaa varten leikattu lanka taitetaan kahtia, taitetut langat laitetaan päällekkäin ja avoimiin päihin tehdään solmu. Tärkeää: Tarkista ennen solmun kiristämistä, että pohjukat ovat varmasti saman pituiset. Iskunauhan tekeminen on todella hankalaa, jos joku pohjukoista on lyhyempi tai pidempi kuin muut. Kun loimi on solmittu kasaan, kiinnitetään ripustuslanka solmun juureen (lenkkien puolelle) ja loimi kiinnitetään ripustuslangalla kiintopisteeseen.

Loimi valmiina kiinnitettäväksi

Joissakin nauhamalleissa käytetään kaksivärisiä pohjukoita (eng. departed loops). Tällöin langasta leikataan 10-15 cm lopullisen pohjukan pituuden verran, mutta kummastakin väristä yhtä monta lankaa kuin pohjukoita on. Esimerkiksi jos nauhaan tarvitaan viisi kaksiväristä pohjukkaa, leikataan viisi pätkää yhtä lankaa ja viisi pätkää toista lankaa. Sitten solmitaan yhteen yksi kumpaakin väriä ja tämä solmu tulee pohjukan lenkkipäähän. Jos tekee pitkän kaksivärisen nauhan, voi solmu alkaa hiertää. Tämän voi kiertää leikkaamalla toisen värin langan 5 cm pidemmäksi kuin toisen, jolloin solmu asettuu palmikoitaessa vähän sormen etupuolelle.

Kaksiväriset pohjukat, solmu vähän sivussa

Aloitusasento ja kaavion lukeminen

Lankalenkit eli pohjukat selvitellään niin pitkälle kuin se onnistuu (joskus jää vähän söhryä solmun viereen). Pohjukat sijoitetaan ohjeessa näytettyihin sormiin uloimman nivelen kohdalle. Keskiaikaisissa nauhoissa ei peukalolle tule koskaan pohjukkaa, sen sijaan joskus samalla sormella voi olla kaksi pohjukkaa, jolloin ne sijoitetaan ensimmäisen ja toisen nivelen kohdalle. Huomaa, että joskus käytetään kaksivärisiä pohjukoita ja silloin on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, mikä väri tulee ylös (peukalon puolelle) ja mikä alas (pikkurillin suuntaan). Pyri pitämään loimi aika kireällä koko palmikoinnin ajan.

Aloitusasennossa ja jokaisen iskemisen jälkeen kädet ovat vastakkain ja tätä asentoa tarkoitetaan myös ohjekaavioissa. Sanallisissa ohjeissa saatetaan viitata tiettyyn sormeen kirjaimella, esimerkiksi vasen A vaihtaa oikean D:n kanssa.

Alkuasento

Pohjukoiden vaihtaminen

Ensimmäinen iskunauhan perusliike on kahden pohjukan vaihtaminen keskenään. Vaihto (eng. exchange) tehdään viemällä vaihtavat sormet vastakkain, minkä jälkeen toinen pohjukka viedään toisen läpi. Ohjeissa ei yleensä sanota, kumman puolen pohjukka tulee sisältä, mutta sillä ei yleensä näytä olevan merkitystä, kunhan tekee aina samalla tavalla. Useimmat ihmiset löytävät varsin nopeasti luontevimman tavan vaihtaa silmukoita.

Esimerkki vaihtamisesta

Kaavioissa vaihtaminen ilmaistaan kaksipäisellä nuolella.

Esimerkkejä vaihdosta

Poiminta

Vastakkaisen käden silmukka voidaan myös poimia, usein jonkin toisen silmukan kautta. Poiminta voidaan tehdä joko avoimena (eng. unreversed) tai kierrettynä (eng. reversed) ja tämä vaikuttaa merkittävästi nauhan ulkonäköön, joten sen kanssa pitää olla tarkkana.

Avoimessa poiminnassa pohjukka siirretään toisen käden sormelle samassa asennossa kuin mitä se on alkuperäisessä asennossaan. Voi myös ajatella, että poimittava pohjukka nostetaan ylemmästä langastaan ja näin avoin poiminta esitetäänkin kaavioissa. Huomaa, että poiminnan erottaa vaihdosta siitä, että poiminnassa nuoli on yksipäinen ja osoittaa reitin, jota poimiva sormi kulkee.

Avoin poiminta kahden saman puolen pohjukan läpi
Pohjukan poimiminen avoimena

Kierretyssä poiminnassa toisen puolen pohjukka poimitaan alimmasta langastaan siten, että pohjukka kiertyy puoli kierrosta eli ylä- ja alapuoli vaihtavat paikkaa. Kaavioissa kierretty poiminta näytetään nuolella, joka osoittaa pohjukan alempaa lankaa.

Esimerkkejä kierretystä poiminnasta
Pohjukan poimiminen kiertäen

Kuten voit videolta nähdä, minä käännän kierretyssä poiminnassa “passiivista” kättä niin, että alin lanka tulee paremmin esille ja on siten helpompi poimia. Tätä ei tietenkään ole pakko tehdä eikä siitä puhuta missään kirjoissa, mutta minua se auttaa.

Iskeminen

Iskemisellä tarkoitetaan nauhan tiivistämistä. Aina kun joku pohjukka on vaihtunut kädestä toiseen, isketään eli viedään kädet sivuille mahdollisimman kauas toisistaan. Tämä on se tekijä, joka rajoittaa yksin tehtävän nauhan pituutta. Jos on apulainen, joka tiivistää nauhan esimerkiksi viivoittimella tai kädenselällä, voi tehdä pidempiäkin nauhoja.

Iskiessä saattaa käydä niin, että nauhan alkupäässä tulee löysähköä ja nauha kiristyy loppua kohti, kun pohjukat lyhenevät. Sopiva kireys alkaa löytyä, kun nauhoja on tehnyt muutaman. Minulla kävi myös niin, että varhaiset nauhanäytteeni ovat kauttaaltaan aika lötköjä, kun taas uusimmat ovat turhankin tönkköjä eli isken alussakin todella tiukkaan.

Siirtäminen

Siirto eli juoksutus on tyypillinen tapa, jolla nauha etenee. Jos pitää siirtää useampi pohjukka yhtä ylöspäin, aloitetaan siirtäminen tyhjästä sormesta. Yritä saada pohjukat siirrettyä vain saman puolen sormilla, jos joudut käyttämään toista kättä apuna, työ hidastuu merkittävästi. Siirtäminen merkitään kaarella, jossa on nuolenpää keskellä. Nuolen suunta osoittaa siirtosuunnan. Huom. Siirron jälkeen ei tarvitse iskeä nauhaa. Iskeminen on tarpeen vain, kun pohjukat vaihtavat kädestä toiseen. Ei ylimääräisestä iskemisestä ole yleensä haittaakaan, mutta se hidastaa turhaan nauhantekoa.

Juoksuttaminen

Takaisin iskunauhojen pääsivulle